Tykkään ihan tosi paljon työmaakäynneistä. On aina jotenkin niin palkitsevaa nähdä, kuinka paperilla tutuiksi tulleista suunnitelmista tulee ihan oikeasti totta.
Eilen meillä oli tilaisuus käydä katsastamassa nuoren perheen unelmakodin pystytystöiden etenemistä Lappeenrannan seudun hulppeisssa maisemissa.
Tunnelma työmaalla vaikutti yhtä leppoisalta kuin kohdalle sattunut lämmin elokuinen iltapäivä, ja se on aina hyvä merkki se.
Yhdessä kiitosta asiakkailta saaneen pystytysporukan kanssa telineillä ahkeroivat sulassa sovussa itse isäntä ja appiukko.
Sitä mukaa kun varsinainen ammattiporukka sai lisää seinää valmiiksi, isäntä ja appi seurasivat maalipönttöineen perässä ja hyvää jälkeä tuli, vaikka isännällä ei omien sanojensa mukaan ennen hommaan ryhtymistä ollutkaan luottoa omaan tekemiseensä. Turha epäilys.
Tässä arkkitehdin asiakkaiden toiveiden pohjalta suunnittelemassa hirsitalossa on 278 m2. Kuvassa näkyvän järven puoleose päädyn terassille ja lasitettavalle parvekkeelle tulee kulku useasta eri huoneesta runsaasti valoa tuovien lasiovien kautta.
Näkymä 1. kerroksen tulevasta kirjastohuoneesta terassin kautta järvelle.
Sisäpuolen pystyhirsiseinät tulevat aikanaan saamaan pintaan oman sävynsä. Ulkopuolen paneelien sävyksi asiakas toivoi mustaa, jonka sävyksi valikoitui arkkitehdin ehdotuksesta varsin onnistunut ”piki”.
Samalla kun tästä projektista meillä vastannut Matti Stenroos kävi pystyttäjien kanssa läpi ajankohtaisia työvaiheita, eteen tulleita ratkottavia yksityiskohtia ja jäljellä olevia tavaratoimituksia, itselläni oli tilaisuus rupatella maalaushommista taukoa pitäneen isännän kanssa.
Selväksi kävi, että turnauskestävyys oli välillä ollut koetuksella ja pinna piukalla. En ihmettele. Jos koko kesän sataa ja aikataulut kuitenkin painavat moneltakin suunnalta päälle, siinä on väkisinkin rakennushuumori koetuksella. Erityisesti huhtikuulle ajoittunut perustusten teko oli ollut rankkaa aikaa juurikin edellämainituista syistä. Mutta nyt kun näin pitkälle ollaan päästy ja talo alkaa olla ulkoapäin kattotiiliä, ikkunoita ja ovia vaille valmis, voi jo pienesti huokaista. Seuraavana tavoitteena saada talo lämpimäksi ennen talvea.
Yhdessä arkkitehdin kanssa suunnitteluvaiheeseen äärimmäisen huolellisesti ja sinnikkäästi panostanut vaimo sen sijaan kertoi päässeensä varsinaisesta rakennusvaiheesta helpolla. Voin hyvinkin samaistua hänen kuvailemaansa tunteeseen siitä, kuinka päivätöiden jälkeen voi poiketa raksalla ja todeta, kuinka paljon homma on taas edistynyt ja kuinka ”meillä on nyt ihan oikeasti kaikki tämä, mistä me ollaan haaveiltu”.
Tätä se parhaimmillaan on. Unelmien toteutumista.
– Annukka Rahikainen-
